Varovasti siristäen se avasi silmänsä kevätauringon loistaessa kirkkaana, otti ensimmäiset henkäyksensä ja hymyili. Ja niin oli minun blogini syntynyt. En olisi uskonut perustavani blogia, kun kaikilla on tällainen ja olen aina halunnut olla vähän erilainen kuin kaikki muut. Toisaalta alitajuisesti halusin kyllä koko ajan päästä kirjoittamaan! Vaikka kovin moni ei sitä tiedä, pidän kirjoittamisesta todella paljon, mutta nyt lukiossa ei pääse paljon muuta kuin kirjallisuusanalyyseja väkertämään. Jippii.
Lupaan ja vannon että yritän vastedes keskittyä kirjoituksissani yhteen asiaan kerrallaan oli se sitten kevään ensimmäinen uintireissu, hallituksen kokoonpano tai koiran kynsien leikkaus (ainainen taistelu tuo homma), mutta tämä ensimmäinen viesti on nyt sekavanlainen.
Ensi viikolla lähden koulun kanssa Saksaan, kaupunkiin nimeltä Wilhelmshaven. Se on Saksan toisiksi suurin satama Hampurin jälkeen ja asukkaita noin 90 000. Odotan reissua todella paljon ja tulen kertomaan siitä blogissani without a doubt, mutta ennen sitä on jääkiekon MM-kisojen Suomen avauspelin sekä vapun aika!
Vappusuunnitelmat ovat kohdallani auki (niin kuin aina ennen näitä pakollisia juhlapyhiä), mutta toisaalta olen oppinut, että jos niitä odottaa paljon ja on mukana kaikessa hypetyksessä, pettyy kun bileet ovatkin ihan tavalliset ja mitään ihmeellistä ei tapahdukaan. Tänä vuonna on luvattu tuulta ja sadetta sekä korkeintaan 10 astetta lämmintä vapuksi, eli suunnitelmamme picnicistä kariutuivat. Onneksi löytyi varasuunnitelma ja illan voi aina aloittaa katsomalla sen Suomi-Tanska ottelun. Lisää tästä myöhemmin.
Tähän päätän tämän julkaisun tai se paisuu aivan infernaalisiin mittoihin! Siirryn koneelta katsomaan TPS ottelua ja syömään leipomaani pannukakkua. Nams!
<3Nanne
